NALLEKARHU NIMELTÄ OSMO

YouTube-video

Me puhumme usein Jumalasta, joka rakastaa meitä, mutta meillä on taipumus jättää huomiotta siitä väistämättä seuraava johtopäätös, että olemme perin pohjin rakastettuja - huolimatta joistakin moraalisista virheistämme!

Tässä on kokoelma pehmoleluja. Jokaisella teistä on ihan varmasti ollut lapsuudessa jokin erityinen lempilelu. Mikä oli sinun lempilelusi? Muistamme varmasti kaikki, kuinka kivaa oli leikkiä. Leikin kautta me olemme oppineet vuorovaikutustaitoja, ammentamaan luovuutta, mielikuvitusta sekä hahmottamaan ja jäsentämään maailmaa.

Kerron teille nyt lyhyen tarinan Osmo-nimisestä nallekarhusta.

Tämä tässä on erittäin vanha nallekarhu, pilalle rispaantunut. Se kuului eräälle vanhalle muorille nimeltä Kaisa, joka oli saanut sen joululahjaksi noin 1940-luvun puolen välin paikkeilla. Kaisa antoi nallelleen nimeksi Osmo, ja nallekarhu kulki Kaisan rinnalla ja tukena läpi hänen elämänsä kaikkien vaiheiden, aina hoivakotiin asti. Siellä Osmo istui ikkunalaudalla, josta sillä oli hyvä näkymä idylliseen pihapuutarhaan ja josta hän pystyi pitämään seuraa Kaisalle. Osmo oli Kaisalle erittäin rakas, koska nallekarhussa kiteytyivät kaikki hänen elämänsä muistot: ensimmäisen lapsen syntymä, puolison kuolema, lapsuuden leikit ystävien kanssa, ja se joulu, jolloin hän sai vanhemmiltaan nallen lahjaksi.

Vuodet kuluivat, ja lopulta tuli aika, jolloin Kaisa nukkui pois. Hänen lähiomaisensa eivät valitettavasti ymmärtäneet Osmon arvoa ja merkitystä. Heille se oli vain vanha ja rispaantunut nallekarhu, joka sai osakseen päätyä roskisten joukkoon. Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, koska eräs nuori henkilö näki sattumalta Osmon tavarasekamelskan keskeltä. Hänestä nallekarhu näytti suloiselta ja hellyttävältä, ja niinpä Osmon sai uuden ystävän tästä nuoresta ja rakastavan kodin.

Miksi pehmolelut muistuttavat meitä? Koska ne ovat hellyttäviä. Niin kuin mekin. Jumala rakastaa meitä. Hän ei vain rakasta meitä vaan oikeasti pitää meistä. Eikä vain silloin kun olemme uusia. Jotkut meistä saattavat olla vanhoja ja kuhmuisia ja olleet monenlaisissa pinteissä, mutta ei se tee meitä sen vähemmän rakastettaviksi.

Psalmi 139 kertoo meille, että Jumala on suunnitellut meidät ja tiennyt meistä jo ennen kuin olimme syntyneet: ”Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” Ps. 139:15-16

Niin kuin tämän vanhan Osmon, Jumalalla on ollut meidätkin vierellään jo pitkän ajan. Jokainen meistä on Jumalan kokoelmassa vanha suosikki.

Rukoilkaamme. Kiitos sinulle, Herra, että olet luonut meidät – ei leluiksi vaan oikeiksi ihmisiksi. Auta meitä todella ymmärtämään, miten rakastettavia me olemme sinun mielestäsi. Aamen.