Kirkko, edelläkävijä vai perässä hiihtäjä

Onko kirkkomme aikaa edellä vai jäljessä? Pitäiskö sen olla jompaa kumpaa?

Ainakin tämä on varma. Kirkkovuoden kierto alkaa adventista, joten edellä mennään ainakin suhteessa normikalenteriin. 

Mutta laajemminkin tämän kysymyksen voi ottaa pohdintaan. Jeesus Nasaretilaisen jalanjäljisssä kirkkonsa ja sen jäsenten oikeudeksi ja velvollisuudeksi jäi valita rohkeasti oikeita asioita ja rakkauden tekoja.

Tämä on näkynyt läpi vuosisatojen hyvyyden voittoina.

Jeesuksen ajasta maanpäällä on muutama tuhat vuotta. Se, mitä hän ja lähimmät opettivat, perustui Pyhiin kirjoituksiin Jumalan Sanana. 

Uuden testamentin jälkeen ei uusia pyhiä tekstejä ole syntynyt. Niinpä muuttuvan maailman pyörteissä ei tule vastaan uusia tai muutettuja Raamatun kirjoituksia, vaikka niin toivottaisiinkin. 

Kristinuskon on ankkuroituva omaan kallioonsa, Raamattuun. Niinpä se ei voi seilailla ja säntäillä tämänkään ajan tuulien mukana.

Elämme sekä kirkossa että kristittyinä tästä ristivedosta tähän aikaan ja Raamatun teksteihin. Kumpaakaan ei voi väheksyä. 

Kirkkovuodenkalenteri on toisenlainen kuin tutumpi, gregoriaaninen vuosikalenteri, jota meillä muuten käytetään. Kirkon pitää olla muutenkin toisenlainen kuin aikansa maailma, sillä sen tehtävä on katsoa tämän ajan lisäksi Raamatun todistukseen että kauas eteenpäin iankaikkisuuteen. 

Edelläkävijät aloittavat uusia asioita. Kirkon historiassa on monia edelläkävijöitä. Viisaus ja ymmärrys avautuvat hitaammin. Siksi varovaisia pitää kuunnella tarkasti. Tärkeimmät asiat on syytä hahmottaa kiihkeimmällälkin uudistuksen hetkellä. 

Kirkkovuoden viimeinen pyhä, Tuomiosunnuntai, muistuttaa kaikkien aikojen palaute-palaveria. Elämän valinnat ovat Jumalan ja omien silmien edessä riisuttuna selityksistä. Adventti on uusi alku.

Armo ja rakkaus ovat ne, mitkä kestävät nyt, menneisyydessä ja tulevassa iankaikkisuudessa. 

 

Petri Laine, Lammin srk:n vs. Kirkkoherra