1.
Vieraalla maalla kaukana
on kumpu kivinen.
Sen koloon kerran iskettiin
puu ristin muotoinen.

2.
En, rakas Jeesus, ymmärtää
voi kärsimystäsi,
vaan luotan, että sovitit
myös minun syntini.

3.
Sä kuolit, että pääsisin
Jumalan lapseksi
ja taivaan tiellä seuraisin
sinua, Herrani.

4.
Taivaaseen portin aukaisit,
kun voitit kuoleman,
ja siksi aina sinua,
oi Jeesus, rakastan.

VIIDES AHTI: Jeesuksen ristinkuolema

Sotamiehet ottivat Jeesuksen ja riisuivat häneltä purppuraviitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi. Matkalla sotilaat pysäyttivät erään ohikulkijan, kyreneläisen Simonin, Aleksandroksen ja Rufuksen isän, joka oli tulossa kaupunkiin. Hänet he pakottivat kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä.

Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta. Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi: »Älkää minua itkekö, Jerusalemin tyttäret, itkekää itseänne ja lapsianne. Tulee aika, jolloin sanotaan: ‘Autuaita ovat hedelmättömät, autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet.’ Silloin ihmiset sanovat vuorille: ‘Kaatukaa meidän päällemme’, ja kukkuloille: ‘Peittäkää meidät.’ Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!»

Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. He veivät Jeesuksen paikkaan, jonka nimi on Golgata, käännettynä Pääkallopaikka. Siellä he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda.

Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. Oli kolmas tunti, kun he ristiinnaulitsivat hänet. Mutta Jeesus sanoi: »Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.» Pilatus oli kirjoittanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat »Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas». Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: »Älä kirjoita: ‘Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ‘Minä olen juutalaisten kuningas.’» Pilatus vastasi: »Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.»

Ristiinaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: »Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.» Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana:

– He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa.

Juuri näin sotilaat tekivät.

Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: »Nainen, tämä on poikasi!» Sitten hän sanoi opetuslapselle: »Tämä on äitisi!» Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.

Kansa seisoi katselemassa. Ohikulkijat pilkkasivat Jeesusta. Päätään nyökyttäen he sanoivat: »No niin, sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!» Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien kanssa. He puhuivat keskenään: »Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan – pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.» Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: »Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.»

Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: »Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!» Mutta toinen moitti häntä: »Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.» Ja hän sanoi: »Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.» Jeesus vastasi: »Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.»

Keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: »Eeli, Eeli, lama sabaktani?» Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän.kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: »Hän huutaa Eliaa.» Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: »Minun on jano.» Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo´on päässä Jeesuksen huulille ja tarjosivat hänelle siitä juotavaa. Toiset sanoivat: »Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen.» Jeesus joi viinin ja sanoi: »Se on täytetty.» Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: »Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.» Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.

Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.

Kun vastapäätä seisova sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät Jeesuksen tällä tavoin kuolevan, näkivät maan vavahtelun ja kaiken mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: »Tämä mies oli todella viaton ja Jumalan Poika.» Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden.

Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hänen mukanaan. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, toinen Maria, joka oli nuoremman Jaakobin ja Joosefin äiti, sekä Salome, Sebedeuksen poikien äiti. Jo Galileassa he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. Siellä oli monia muitakin naisia, jotka olivat tulleet Jerusalemiin Jeesuksen mukana.

Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas. Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta. Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: »Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta.» Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: »He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.»

KUUDES AHTI: hautaaminen 

Päivä alkoi olla illassa; oli sapatin aatto, valmistuspäivä. Silloin saapui paikalle Joosef, kotoisin juutalaisesta Arimatian kaupungista, rikas, arvossa pidetty neuvoston jäsen, joka ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin. Hän oli hyvä ja hurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa. Hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia.

Hän rohkaisi mielensä, meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Pilatus hämmästyi kuullessaan Jeesuksen jo kuolleen. Hän kutsutti sadanpäällikön luokseen ja kysyi, oliko Jeesus todella jo kuollut. Sadanpäällikön vahvistettua asian hän suostui luovuttamaan ruumiin Joosefille. Joosef osti pellavavaatteen. Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa mirhan ja aaloen seosta. Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen puhtaaseen pellavavaatteeseen pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa. Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, jonka Joosef oli hakkauttanut kallioon ja johon ei vielä ollut haudattu ketään. He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä. He vierittivät hautakammion ovelle suuren kiven ja lähtivät pois. Siellä oli naisiakin, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, Magdalan Maria ja Joosefin äiti Maria. He istuivat hautaa vastapäätä ja näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyjen mukaan.

Seuraavana päivänä, sapatin valmistuspäivän mentyä, ylipapit ja fariseukset lähtivät yhdessä Pilatuksen luo. He sanoivat: »Kunnioitettu maaherra, meille tuli mieleen, että eläessään tuo villitsijä sanoi: ‘Kolmen päivän kuluttua nousen kuolleista.’ Käske siis vartioida hautaa tarkoin kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa pääse varastamaan häntä ja sanomaan ihmisille: ‘Hän on noussut kuolleista.’ Viimeinen villitys olisi silloin ensimmäistä pahempi.» Pilatus vastasi heille: »Saatte vartioväkeä. Menkää ja järjestäkää haudan vartiointi niin hyvin kuin taidatte.» He lähtivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartion.

PÄIVÄN RUKOUS

Sinä olet kulkenut tiesi, Jumala,
ihmisen tien:
pienestä, ihanasta lapsesta
ristin hylkiöksi.
Sinä kärsijä asetut hiljaa
meidän rinnallemme,
sinä et hylkää.
Toistemme torjumina,
itsemme hylkääminä ja vihaamina
janoamme sinua, Jumala,
kuin lapsi rakkautta.
Sinä et hylkää.
Tästä lahjasta ja armosta
me kiitämme ja ylistämme sinun nimeäsi.